Astuminen sujui kuin oppikirjassa, ei mitään ongelmia... Vai oikeastiko niin?
Teknisesti suoritus oli hyvin tavanomainen, kuten yleensä, ainakin toivottavasti. Uros hyppäsi nartun selkään ja kaikki on ohi alle puolessa tunnissa. Pienokaiset on laitettu tilaukseen. Mutta se taustatyö tuon yksinkertaisen suorituksen takana on valtava. Kaikki alkaa oikeastaan jo nartun luustokuvaus tuloksen jännäämisestä ja uroksen etsinnästä. Lisäksi tietysti jännittää muut tutkimus tulokset joita haluan teettää jalostukseen käytettävillä koirilla (silmät, sydän, selkä, polvet yms) kun molemmat tulevat vanhemmat on tutkittu terveiksi ja todettu myös kehässä olevan hyviä rotunsa edustajia on aika odotella juoksuja. Se vasta hermoja rassaakin. Mikäli narttu on oma tarkistelen päivittäin tilannetta, mikäli narttu taas asuu etäperheessä niin puhelin käy kuumana. Usein. Nartun kunnosta toki huolehditaan erityisen hyvin ennen astutusta, ruokavalio ja liikunta hiotaan viimeisen päälle, tottakai. Tarkoituksena ei ole rasittaa liiaksi narttua joten hyvä ravitsemuksellinen tila ja lihaskunto auttaa selviytymään kanto- ja pentuajasta.
Kun juoksut vihdoin alkaa on aika hioa monen perheen aikataulut yksiin. Tämä tarkoittaa kuumaa puhelinta ja kilometrejä auton mittariin. Itse käytän nartut aina eläinlääkärillä vielä ennen astutusta yleiskunnon tarkituksessa ja samalla otetaan verikoe määrittelemään hormoniarvoa, jonka myötä arvioidaan paras mahdollinen astutusajankohta. Yleensä verikokeita tarvitaan kaksi-kolme jotta voin olla varma etten turhaan stressaa tulevia vanhempia. Kun sopiva arvo on saatu Vetlabista on aika käydä tositoimiin. Kädet hikisenä seuraan koirien kohtaamista, päässä se epävarmuuden tunne. Entäs jos se ei onnistukaan? Soittokierros varmistaa, että aihetta panikointiin on. Luotto eläinlääkäri on laivalla, toinen ei tee siemennyksiä. Mihin sitten lähden rakastavaisia viemään. Taas soi puhelin kuumana. Ystävä tulee avuksi lähes sadan kilometrin päästä, stemppaa ja auttaa. Kaikki sujuu hyvin. Onneksi. Pienet saaneet alkunsa? Toivotaan Tästä alkaa se 4 viikon piinallinen odotus ennenkuin päästään ultraan, mutta iso huokaus pääsee kaikilta.
Niin keneltä kaikilta? Noh. Tietysti itse kasvattajana lähes itken onnesta. Kaikki mennyt nappiin. Sinulla on siinä se uros joka on luustoltaan terve, näyttelyissä hyväksi todettu ja luonteeltaan napakymppi tyyppi. Käsissä narttu joka omaa edellä mainitut hyvät ominaisuudet, mutta on lisäksi jonkilainen tieto siitä että synntykset ja pentujen hoito sujuu loistavasti. Äidinvaistot on kohdillaan ja rakenne sellainen ettei tarvitse ensimmäisenä varata aikaa keisariin astutuksen jälkeen. Kiitos tästä kaikesta lähtee viestillä kaikille. Eläinlääkärille joka mahdutti aikatauluunsa nartun tutkimukset, uroksen omistajalle, että luotti arvokkaan perheenjäsenensä minulle hoitoon astumisen ajaksi. Nartun omistajalle viestiä Turkkiin asti, täällä on tehty taikoja tänään, mahtavaa loman jatkoa sinne! Kiitos lähtee myös ystäville, ilman niitä ei tästä touhusta tulisi mitään. Yksi päivystää puhelimen päässä ja on aina valmis kannustamaan, neuvomaan ja auttamaan. Toinen on ottanut asiakseen hoitaa lauman muita jäseniä ja ottaa jopa pennun luokseen jottei sen tarvitse olla yksin huoneessa astumisen aikana. Kolmas nappaa lapseni hoitoon. Vie ne uimaan, ruokkii ja viihdyttää sillä aikaa kun äiti tekee taikoja koirien kanssa. Ilman tätä tukijoukkoa joka koostuu rakkaista, tutuista ja tuntemattomistakin ei kasvatusta olisi. Jokaista tarvitaan, se on osa tätä palapeliä. Joten syvin kiitos kaikille jotka tekevät hullun harrastukseni mahdolliseksi, ilman teitä en eläisi näin täysillä
♥
Jäämme siis odottelemaan onko kenneliimme tulossa uusia Bullburg´s vauvoja.
