sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syksyn kuulumisia

Syksyn tohinat on käynnissä! Näyttelyissä kierretty muutamia Natan ja Maijan kanssa, Mytyn kanssa treenattu ahkerasti tokoa sekä arjen käytöstapoja ja tavattu pentuesisaruksia ja hieman uudempiakin tuttavuuksia. 

Alkusyksyn ehdottomasti ihanin päivä oli pentutapaaminen johon saapui paikalle kiitettävästi Bullburg´s pentuja eri pentueista. Pidimme pentutapaamisen vihdissä, Maijan perheen luona. Paikka oli täydellinen ja isäntäväki mitä ihanin! Ohjelmassa oli tietysti grillausta, kahvin juontia kera herkkujen ja eläintenkouluttaja/koulutusohjaaja Mirkan pitämä tottis-tuokio josta saimme varmasti kaikki irti paljon. Koirilla oli myös mukavaa keskenään, saivat purkaa energioitaan juoksemalla vapaana tai vaihtoehtoisesti pummata makkaraa ja pullaa. 

Kiitos ihanille Bullburg´s pentujen omistajille kuvien ja kuulumisten ahkerasta laittamisesta, Maijan perhettä haluan erityisesti kiittää lämpimästi että saimme kokoontua viettämään "pentupäivää" teille ja Mirka, rakas ystäväni, ihanaa miten jaksat olla positiivinen ja innostunut koulutusohjaaja. Tästä on hyvä jokaisen meistä jatkaa pentujemme kanssa kotona treenejä. 



Nata & Selma


Nata tyttäriensä Selman ja Mytyn kanssa


Bobby


Esko ja Aino


Mytty


Bobby, Mytty ja Tipu pentutaapamisessa


Minä & muutama raitapaita Vihdissä


Mytty & Bobby pentutapaamisessa


Tipu tarkkaavaisena Mirkan koulutuksessa


Maija, Bobby ja Mytty 


Maija, Tipu, Nata, Bobby & Mytty








perjantai 8. elokuuta 2014

MammaLoman Loppu!

Kaikki ne ihanat pienet muhvinssi pötkelöt ovat lähteneet maailmalle. Koti on hiljainen ja arkeen palaaminen on väistämätöntä. Ei enää pennun tuoksuisia aamuja tai pienten maitomassujen paijjaamista aamuyön tunteina. Onneksi oli mahdollista jättää Mytty kotiin kasvamaan. Pitämään huolen siitä ettei sanomalehdet pääse kasaantumaan liiaksi nurkkiin eikä päivistä puutu kakka-kepposia. Muutoin voisi olla liian orpo-olo.

Viimeisenä pentulaatikon ja emän lempeän huolen jätti Kaapo. Itkua niellen oli vain sanottava heippa ja näkemisiin tällekin pienelle makkarakoivelle. Niin lähti jätkä rohkeasti kohti uutta ja ihmeellistä eikä ole itkuja uudessa kodissa kuultu. Reipasta porukkaa. Ennen makkarakoipea lähti Prinsessa, Tipu. Sydän nyrjähtää kun ajattelenkin niitä luopumisen hetkiä, kun halaa tiukasti pentua eikä oikein tiedä pitäisikö itkeä ilosta vai nauraa ikävästä. Jokainen koipeloinen sai tälläkin kertaa ihanat perheet, joissa rakastetaan ja rajoitetaan. Kuvia satelee tulvana naamakirjan puolelle. Voisiko kasvattaja enempää perheiltä toivoa? Mikä onkaan parempaa kuin saada pennulle se ikioma koti, jossa se saa elää rakastettuna perheenjäsenenä. Kiitos jälleen kerran ihanille omistajille sinne ja tervetuloa mahtavien Bullamuhvinssien maailmaan!

Tässä onkin kuvaterveisiä uusista kodeista. Ne kertokoot omaa tarinaa siitä miten menee ja kuinka lystiä elämä onkaan.










Itse kävin tänään ihastelemassa messukeskuksessa Maailmanvoittaja tunnelmia. Olihan siellä niin monta upeaa bullmastiffia ettei meinannut silmät pysyä perässä! Näyttelyitä omallekin poppoolle tulossa, syyskuussa kehään lähtee Maija sekä tämänkertaisen pentueen isä, iki-ihana Hugo. Porvooseen seuraavaksi, mukana rytmiryhmä Nata, Maija ja Hugo. Lokakuussa olisi pentunäyttely jossa Mytty käväisee heittämässä ensi esiintymisensä, toivon mukaan myös sisaruksia satelee mukaan. Olisihan se hienoa jos nämä karvakoivet pärjäisi myös missikisoissa, tällä hetkellä toivon sitä hyvää luonnetta ja luuston terveyttä. Siitä on hyvä ponnistaa kohti korkeuksia. Kun perusasiat on kunnossa niin "kuonon leveyttä ja pituutta" on helppo muutella. Korvien välissä ei kuitenkaan saisi tapahtua muutosta huonompaan. Luonne on ehdottomasti tärkein. Siitä ei tingitä. Pyrin myös terveystutkimaan koirani mahdollisimman laajasti ja säännöllisesti. Vain tällä tavalla pääsemme kohti terveempiä koiria joista on iloa perheelleen useaksi vuodeksi. 

Mikäli olet kiinnostunut Bullmastiffeista ja tarjoamaan Bullburg´s kasvatille kodin, niin ota rohkeasti yhteyttä joko sähköpostilla kainulainen.minna@gmail.com tai soittamalla 040 2410 885 Kerron mielelläni rodusta lisää sekä esittelen kasvattejani kiinnostuneille. 

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Niin ne kasvoi kohisten!

Kauheaa miten aika sitten hujahti käsistä =) Joka aamu mietin, että tänään päivitän kuulumisia, kerron kaiken niistä suloisista hetkistä mitä pennut touhutessaan toivat elämäämme sekä tietysti niistäkin hetkistä kun haroin hiuksiani tuskaisena miettien mitä ihmettä nyt pitää ensimmäisenä tehdä kun joka puolella on kakka-kepposia, vinkuleluja, revittyjä sanomalehtiä ja seinistä irronneita palasia terävien hampaiden jälijiltä. Niin vain kävi että kun vekarat nukahti niin itse lysähti sohvan uumeniin uupuneena ja päivitykset jäi unholaan =) Pikainen kurkistus kuitenkin mitä kaikkea olemmekaan touhunneet ja missä mennään nyt...




Ensimmäinen muutos tapahtui kun vekarat muuttivat olohuoneeseen Thomaksen huoneesta. Tällä tavoin sain pojilleni omat huoneet käyttöön joten illat helpottui hieman kun ei tarvinnut kuunnella taistelevien veljeksien metelöintiä omasta reviiristä. Karvajalat viettivät tuossa vaiheessa aikaa pentuaitauksessaan yöt (23.00-6.30) ihan kiltisti, muun ajan meuhkasivat vapaana tutkien, jyrsien, järsien ja tehden kaiken maailman kepposia kodissamme.






Toinen suuri mullistus tapahtui kun pentutestaajamme kävi kylässä. Karvakoivet pääsi ensimmäistä kertaa ulos. Oli nurmikkoa, asfalttia, hiekkaa ja sepeliä, miten lystiä niillä olikaan! Tulokset testauksesta saatuamme, olemmekin käyneet päivittäin tutustumassa ulkomaailmaan. On käyty grillaamassa monen monta kertaa eri paikoissa, uimarannalla, lenkillä ihan valjaiden ja hihnojen kera sekä vain sikailtu lähi nurmikoilla. On nähty toisia karvakoipia, vain niitä kilttejä tyyppejä lähietäisyydeltä, mutta myös niitä arkojakin jotka haukkuu hurjana hihnansa päästä ohittaessaan, erikokoisia ihmisiä, vauvasta vaariin, rattaita, polkupyöriä, työmaakoneita, rekkoja ja huristeltu autokyydilläkin monta kertaa milloin maitokauppaan tai rannalle ruskettumaan.Olipa meillä hoitokoiria tällä välin, veikeät bostonitytöt Ymmi ja Nuki jotka jaksoi viihdyttää pieniä maitomassuja aamusta iltaan.









Isoja mullistuksia elämässä toi myös ensimmäinen eläinlääkärin tapaaminen. Kakaroita ei juuri näyttänyt asia huolestuttavan, päinvastoin! Kaikki sai terveen paperit ja olivat näin valmiita matkaamaan maailmalle. Eläinlääkärillä pennut tutkittiin läpikotaisin, kuunneltiin sydän, pistettiin ensimmäinen rokote sekä saivat tietysti mikrosirun.





Seuraavaksi koittikin Se päivä. Kun oli sanottava osalle poppoosta heipat, halattava tiukasti ja laitettava omien ihmistensä matkaan. Kylläpäs taas jaksoi itkettää, minua nimittäin. Koipeloiset ovat niin reippaina karistelleet pentulaatikon tomut käpälistään että en voi olla kuin ylpeä niistä. Silti itsellä hieman haikea olo. Ensimmäisenä lähti Bobby ihanan perheensä matkaan, sitten Heikki (nyk. Herra Kahila eli tutuille Kassu), Pirjolle sanoimme heipat tänään. Kotona pörheltää vielä Mytty, joka saa jäädäkin seinien syöjäksi, Kaapo, joka lähtee elokuussa oman emäntänsä luokse sekä Prinsessa, jota tulee nyt eräs ihana perhe nuuskimaan.



Ohjelmaan on mahtunut myös uusia pentusuunnitelmia. Nimittäin B. Maija Poppanen on tarkoitus astuttaa seuraavaan juoksuun. Toki ennen sulhastapaamista on syytä laittaa terveystarkastukset kuntoon ja kävimmekin moikkaamassa tohtoria asian vuoksi. Tulokset oli todella lupaavat! Silmät terveet, Polvet 0, Kyynärät näyttäisi olevan 0, lonkat terveet, selkä terve ja sydän terve. Upeaa!! Viralliset tulokset uupuu vielä lonkkien ja kyynärien osalta kennelliitosta, mutta kunhan ne sinnekin ilmestyy niin laitan linkkiä jotta pääsette kurkkimaan neidin tuloksia. Kiitos Maijan perheelle mahdollisuudesta käyttää tätä hieno luonteista, kaunista ja tervettä tyttöä jalostukseen.






Ihanaa kesää kaikille, minä hiivin saunan hiljaisuutteen illan päätteeksi ja avaan syntympäpäivä lahjojani kaikessa rauhassa =) 


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Naperot 4 vko

Nyt alkoi se touhotus viimein, tätä olen sekä pelännyt että odottanut. Ne leikkii, pissaa, tekee hirmuisen määrän kakkakepposia ja syö älyttömiä annoksia kokoonsa nähden. Pentulan tomut on karistettu tassuista ja maailman valloitus voi alkaa, ensimmäisenä etappina olohuone ja parveke. Yhtään ei huvittaisi pentulassa olla porttien takana ja meteli onkin melkoinen jos sinne joutuu hetkeksikään.

Ruokana emän maidon lisäksi menee turvotettua nappulaa 5 krt/pvä, lisäksi kerran päivässä raakaa jauhelihaa ja tilkka kermaviiliä. Hyvin on massut toiminut ja tottunut kiinteään. Eilen alkanut matokuuri (annan Axiluria 5 päivän ajan) sotki mahaa mutta vain hetkellisesti. Matolääke meni hyvin ruoan sekaan sotkettuna kun ostin jauheisia annospusseja. Natallakin on samaan aikaan madotus, samoin pupuilla, joten koko jengi tulee loishäädettyä.

Pentula koki pienen muodonmuutoksen, muuttuen hieman isompien vekaroiden tarpeisiin vastaavaksi, eli nyt on rajatumpi tila jossa selkeästi nukkuma-alue ja tarpeiden tekoa varten oma alue.

Omaa hyvää kotia etsii punainen uros ja brindle tyttö. Yhteyden otot joko puhelimitse 040-2410 885 tai mailitse kainulainen.minna@gmail.com






perjantai 13. kesäkuuta 2014

Vekarat 3vko!

Nyt on kaikilla silmät auki, kuulo pelaa ja kävelyä harjoitellaan tomerasti. Osa menee jo vauhdilla, muutama vielä huojuu huterammin. Leikkimistä harjoitellaan sisarusten seurassa sekä ihmisten kanssa, kovat on murinat ja Pirjo se päräytti jo "komean" haukunkin ilmoille.

Kiinteät aloitetaan huomenna, eli jokainen saa palleroisen raakaa jauhelihaa ja lusikallisen kermaviiliä. Ruoka sota siis alkakoon! Ensi viikolla sitten totutellaan rauhakseen turvotettuun nappulaan sekä keitettyyn riisiin. Varovasti ja pentujen tahdissa. Emän maito vielä kuitenkin se tärkein ja pääasiallinen ravinto. Ensi viikolla myös aloitan ensimmäisen 5pvä matokuurin, mutta toki vasta lopummalla viikkoa ettei herkkä vatsa joudu liian koville kun ruokakin muuttuu kiinteämpään koko ajan ja se rasittaa aina elimistöä.

Nata voi oikein hyvin, hienosti jaksaa imettää pallukoita ja hoitaa edelleen erittäin tunnollisesti. Olen niin ylpeä tuosta mammasta!






lauantai 7. kesäkuuta 2014

Isoja & Pieniä pentuja

Mahtava tapa viettää lauantai päivää; nuuskutella pieniä pennun palleroita ja saada isoksi iloksi nähdä pitkästä aikaa myös isompi "pentu" , joka tosin jättänyt pentulaatikon aikaa sitten. Kylässä käväisi Natan edellisestä pentueesta B. Maija Poppanen! Maijasta on kasvanut oikein tasapainoinen, rohkea ja hyvännäköinen narttu. Kiitos Maijan perheelle tiiviistä yhteydenpidosta ja vierailusta, tervetuloa uudestaankin katsomaan vielä näitä naperoita ennenkuin nekin jättävät pentulaatikon ja muuttavat maailmalle.



Tässä vielä kuva Camosta (Quacamole De Empordania) joka siis Maijan isä. Hyvin on likka isänsä näköinen!






Pikkuiset tuhisee ja tohisee jo kovasti. Osalla on silmät auki, "Pirjo" harjoittelee ahkerasti kävelyä. Pienet naskalin alut näkyy vaaleanpunaisessa kidassa jokaisella, kohta alkaa hammastelu ja kunnon pentu-elämä!    ( tai on jo osittain alkanut, Pirjo puraisi eilen nenästä kun yritin sitä pusutella)
Pentueen nimi-teemakin on vihdoin päätetty; näistä tulee rokkaava 80-luku =) Innolla iltaisin selaan nettiä ja etsin ilmiöitä & tapahtumia jotka kuuluvat tiiviisti 80-luvulle, muutamalta vekaralta puuttuu vielä se virallinen kennelnimi, mutta kyllä ne ajan kanssa osuu kohdilleen.

Mikäli harkitset Bullmastiffia niin nyt on paras aika ottaa yhteyttä ja sopia kyläily aika! Kerron mielelläni rodusta, esittelen pentuja ennen luovutusta ja kerron millaista on elää tällaisen leppoisan Bullamuhvinssin kanssa. Kotiin jää myös kasvamaan yksi tyttö, jonka kasvua & koulutusta pääsee seuraamaan. Pennuille olen sopinut eläintenkouluttajan kanssa pentu-testauksen sekä yhden räätälöidyn pentukurssin, jonka ajankohdasta ja sisällöstä lisää tietoa myöhemmin.