Ensimmäinen muutos tapahtui kun vekarat muuttivat olohuoneeseen Thomaksen huoneesta. Tällä tavoin sain pojilleni omat huoneet käyttöön joten illat helpottui hieman kun ei tarvinnut kuunnella taistelevien veljeksien metelöintiä omasta reviiristä. Karvajalat viettivät tuossa vaiheessa aikaa pentuaitauksessaan yöt (23.00-6.30) ihan kiltisti, muun ajan meuhkasivat vapaana tutkien, jyrsien, järsien ja tehden kaiken maailman kepposia kodissamme.
Toinen suuri mullistus tapahtui kun pentutestaajamme kävi kylässä. Karvakoivet pääsi ensimmäistä kertaa ulos. Oli nurmikkoa, asfalttia, hiekkaa ja sepeliä, miten lystiä niillä olikaan! Tulokset testauksesta saatuamme, olemmekin käyneet päivittäin tutustumassa ulkomaailmaan. On käyty grillaamassa monen monta kertaa eri paikoissa, uimarannalla, lenkillä ihan valjaiden ja hihnojen kera sekä vain sikailtu lähi nurmikoilla. On nähty toisia karvakoipia, vain niitä kilttejä tyyppejä lähietäisyydeltä, mutta myös niitä arkojakin jotka haukkuu hurjana hihnansa päästä ohittaessaan, erikokoisia ihmisiä, vauvasta vaariin, rattaita, polkupyöriä, työmaakoneita, rekkoja ja huristeltu autokyydilläkin monta kertaa milloin maitokauppaan tai rannalle ruskettumaan.Olipa meillä hoitokoiria tällä välin, veikeät bostonitytöt Ymmi ja Nuki jotka jaksoi viihdyttää pieniä maitomassuja aamusta iltaan.
Isoja mullistuksia elämässä toi myös ensimmäinen eläinlääkärin tapaaminen. Kakaroita ei juuri näyttänyt asia huolestuttavan, päinvastoin! Kaikki sai terveen paperit ja olivat näin valmiita matkaamaan maailmalle. Eläinlääkärillä pennut tutkittiin läpikotaisin, kuunneltiin sydän, pistettiin ensimmäinen rokote sekä saivat tietysti mikrosirun.
Seuraavaksi koittikin Se päivä. Kun oli sanottava osalle poppoosta heipat, halattava tiukasti ja laitettava omien ihmistensä matkaan. Kylläpäs taas jaksoi itkettää, minua nimittäin. Koipeloiset ovat niin reippaina karistelleet pentulaatikon tomut käpälistään että en voi olla kuin ylpeä niistä. Silti itsellä hieman haikea olo. Ensimmäisenä lähti Bobby ihanan perheensä matkaan, sitten Heikki (nyk. Herra Kahila eli tutuille Kassu), Pirjolle sanoimme heipat tänään. Kotona pörheltää vielä Mytty, joka saa jäädäkin seinien syöjäksi, Kaapo, joka lähtee elokuussa oman emäntänsä luokse sekä Prinsessa, jota tulee nyt eräs ihana perhe nuuskimaan.
Ohjelmaan on mahtunut myös uusia pentusuunnitelmia. Nimittäin B. Maija Poppanen on tarkoitus astuttaa seuraavaan juoksuun. Toki ennen sulhastapaamista on syytä laittaa terveystarkastukset kuntoon ja kävimmekin moikkaamassa tohtoria asian vuoksi. Tulokset oli todella lupaavat! Silmät terveet, Polvet 0, Kyynärät näyttäisi olevan 0, lonkat terveet, selkä terve ja sydän terve. Upeaa!! Viralliset tulokset uupuu vielä lonkkien ja kyynärien osalta kennelliitosta, mutta kunhan ne sinnekin ilmestyy niin laitan linkkiä jotta pääsette kurkkimaan neidin tuloksia. Kiitos Maijan perheelle mahdollisuudesta käyttää tätä hieno luonteista, kaunista ja tervettä tyttöä jalostukseen.
Ihanaa kesää kaikille, minä hiivin saunan hiljaisuutteen illan päätteeksi ja avaan syntympäpäivä lahjojani kaikessa rauhassa =)
